H I U S T O R I A

Tästä postauksesta saattaa tulla melkoisen pitkä, joten hold your horses!
Pohjustetaan hiushistoriaa vähän; En ole koskaan ollut innoissani hiustenlaitosta, oikeastaan aina on yhdistelmä shampoo + hoitoaine + hiustenkuivaaja + suoristusrauta riittänyt. En ole innostunut liiemmin hiuslakasta, muotovaahdosta tai muista muotoilutuotteista. Hiukset ovat aina vain roikkuneet mukana. Pari vuotta sitten innostuin kuivashampoosta, jota onkin tullut kulutettua monta pullollista.
toukokuu2006
Vuonna 2006 toukokuussa hiukset olivat mallia tämä. Ikää oli 15 vuotta.
Hartioille ylettyivät, roikkuivat vain mukana. Hiustenhoitotuotteina uskoisin olleen jotain Dovea, tai jotain muuta halpaa, mitä nyt marketista sai. En ollut koskaan värjännyt hiuksiani, eikä niistä löytynyt hetkeen edes raitojakaan. Olin juuri eroamassa todella vaikeasta parisuhteesta, joten omakuva oli todella hukassa. Jälkeenpäin katseltuna tuo malli on tosi kiva. Pesu, kuivaus ja suoristus riitti.

marraskuu2006
Vuoden 2006 marraskuussa letti oli kasvanut jonkin verran, ja olin ilmeisesti tykästynyt sen luonnonkiharuuteen. Toisin sanoen jätin välillä hiukset märiksi iltasuihkun jälkeen, ja aamulla odotti kiharapilvi. Suoristusraudalle ei siis aina ollut tarvetta. Etutukka tuli myös leikattua, joka oli hyvä idea. Vanhoja kuvia katselleena se on aina sopinut parhaiten. 

tammikuu2007
Tammikuussa 2007 hiukset kokivat pätkäisyoperaation, ja lyhenivätkin mukavasti. En itseasiassa muista sitä parturikäyntiä laisinkaan, tai syytä siihen miksi halusin lyhyemmät hiukset. Pidin hiuksia myös hassusti kiinni kahdella pienellä ponnarilla.
tammikuu2007-2
Myöskin tammikuussa 2007.
(Tämä on muuten yksi lempparikuvia teini-itsestäni. Poikaystäväni on sanonut samaa.)

toukokuu2007
Toukokuussa 2007 taisin ottaa ensimmäiset raidat hiuksiini.
Voi hyvä luoja, mitä jälkeä. Tosi ihana tuo tummanruskea palkki keskellä etuhiuksia? Muistan olevani itsekin todella pettynyt tähän parturikäyntiin. En tosin vieläkään ole ihan varma muistikuvistani, millä kauhajokisella parturikampaajalla kävin. Uskoakseni sitä paikkaa ei enää olekaan… Eikä ihme :D (Joo, vähän omituinen kuva, mutta tässä näkyy tuo palkki niin pirun hyvin!)

kesäkuu2007
Kesäkuussa 2007 harrastin paljon peikkotukkaa, ja pöyhinkin sitä koko kesän pystyyn.
Tämä operaatio piilotti kivasti noita raitoja, ja pehmensi niitä hiusten sekaan. Goodbye palkkitukka. Welcome peikkopää!

elokuu2007
Elokuussa 2007, eli 17-vuotiaana, palkit olivat sen verran jo pehmintyneet/haalistuneet, että ne näyttivät jo ihan ookoolta. Kesäaurinko oli tehnyt tehtävänsä. (Missä on tuo The Matrix -paita?! Se oli ihan hillittömän hieno!) Etutukka oli tosin aika paksuhkon näköinen, mutta kelpasi. Silloin kun hiuksista en juuri välittänyt. Kosmetiikkainnostus tosin näkyy nyt jo, kuten oikeastaan kaikissa kuvissa :)

tammikuu2008
Tammikuussa 2008 oma tyyli alkoi pikkuhiljaa löytyä.
Innostuin kovasti myös valokuvauksesta, joka on luultavasti näkyvissä näissä otoksissa :) (Oikeastaan innostuin jo ennemmin, mutta anyways.) Pidin tästä mallista hurjasti, ja jälkeenpäin katseltuna se on oikein kivannäköinen. Etutukkaa on selvästi vähän ohennettu, ja hiukset ovat kasvaneet mukavasti lisää pituutta. Malli on jees. Väri oli edelleen luonnollinen, mitä nyt vähän sitä vanhaa raidoitusta seassa.

kesäkuu2008
Vuoden 2008 kesäkuussa näpsäistyssä kuvassa ollaan mökkireissulla isän kanssa Lapissa.
Tästä näkyy hyvin se luonnonkihara, jollaiselle tukkani pörhöttää kosteana. Malli on pysynyt samana, ja ne vanhat raidat kummittelevat edelleen mukana. Tosin ihan kuin olisin ottanut niitä lisää? Tästä en ole ihan varma.

syyskuu2008
Syyskuussa vuonna 2008, 18-vuotiaana, halusin kasvattaa etuhiukset taas pois.
Syytä en todellakaan tiedä, sillä mielestäni etuhiukset ovat aina olleet se mun the juttu. Sliippasin etutukan pannan ja hiuslakan avulla otsalta päälaelle. Njäh, ei hyvä. En tykkää. Ehkä silloin sitten tykkäsin :D Olin kuitenkin päättänyt aloittaa kunnon pitkän tukan kasvatusoperaation, ja siihen ilmeisesti kuului myös etutukan ”poistaminen.”

maaliskuu2009
Maaliskuussa 2009 etutukka olikin kasvanut hyvää vauhtia pois, ja se liittyi jo melkoisen hyvin pituuksien mukaan roikkumaan. Raidatkin olivat viimein hivuttautuneet pois näkyvistä, ja hyvin luonnollisena mentiin hiusten puolesta. (Tässä saatte kurkistuksen myös äitini olohuoneeseen… :D) Menossa oli ihan selkeä hevilettivaihe.

elokuu2009
Elokuussa 2009. Hiukset kasvoivat ja kasvoivat.
Aloin pitää niitä useammin ponnarilla. Aloitin tuona syksynä myös kosmetologikoulun opinnot, joten hiukset olivat oikeastaan kokoajan kiinni takaraivolla. Sama tyyli jäi helposti myös vapaalle. En vieläkään ollut innostunut hiusten värjäämisestä.

marraskuu2009
19-vuotiaana, marraskuussa 2009, tukka kasvoi kasvamistaan.
Olin tyytyväinen.

maaliskuu2010
Vuoden 2010 maaliskuussa innostuin jälleen raidoittamaan hiukseni.
Tälläkertaa lopputulos oli näääääääääin paljon parempi ja ammattitaitoisempi. Tykkäsin uudesta tukasta kuin hullu puurosta. Muistaakseni kävin Rautatieasematunnelin parturikampaamossa, joka ehkä on vieläkin pystyssä? Tai sitten ei? En ole käynyt siellä päätä tunnelia aikoihin… Kuitenkin siinä ihan lähellä Siwaa :) (Moikkuli-moikkuli vaan tuolle Tammelan opiskelijakämpälle ja sen opiskelijasotkulle :D)

elokuu2010
Elokuussa 2010, sama homma jatkuu.
Hiukset roikkuvat mukana, kiinni tai auki. Useammin kiinni. Pääpannat olivat taas myös back in business.

tammikuu2011
Tammikuu 2011, hurraa! Etuhiukset tekivät paluun!
Ilmeisesti kyllästyin siihen miten naama näytti aamuisin jotenkin niin paljon väsyneemmältä, ja ilme oli muutenkin niin töktöktök. Etuhiukset piristävät kasvoja kummasti, ja tuovat tyttömäisyyttä tyyliin. Ne myös nuorentavat aina kertaheitolla. (Kivat silmäpussit silti hei! Niin mikä nuorentava efekti…)

huhtikuu2011
Huhtikuussa 2011
letti kasvaa, etutukka jatkaa.
Luonnollinen linja myös jatkui, ja edelliset raidat olivat jälleen hälvenneet pois. Näin oli hyvä. Tällä linjalla paineltiinkin todella pitkään.

toukokuu2012
Toukokuussa 2012 sama linja jatkui edelleen.
Olin tyytyväinen hiuksiini, mutta oli jotenkin sellainen olo että hiukset kaipaisivat jotain uutta. Vielä silloin en oikein saanut päähäni, että mikä se uusi olisi. (Miten pieni Mii on! En kestä. Tuo pieni häntä!! *sydän-emojeja*)

heinäkuu2012
Heinäkuussa 2012 keksin sen. Sivusiili!
Eli vuonna 2012 istuin parturituoliin (Seinäjoen Citymarketin kampaamossa, moro vaan!) ja ilmoitin haluavani jonkinlaisen sivusiilen. Ilmeisesti parturin ja minun ajatusmaailmamme eivät oikein kohdanneet, sillä sivusiilen tyyli ei ollut ihan sitä mitä halusin. Tosin, tämä oli vasta ihan ensimmäinen kerta kun sellaista kokeiltiin. Uutuudenviehätys oli hetkisen uutuudenkammoa. Tästä kuitenkin päästiin yli.

elokuu2012
Sillä n. kuukauden päästä, elokuussa 2012, käskin parturikampaajakaveriani vetämään siilen kunnolla kaljuksi.
Tämä oli sitä, mihin olin tähdännyt ja mitä hain. Innostuin uudesta tukasta niin, että kokeilin värjätä ensimmäistä kertaa myös pituuksia liukuvärjäten tummanruskealla. Lopputulos oli mieletön. Tykkäsin tästä aivan pirusti. Ah jees, vihdoin! Jäljelle jätettiin kuitenkin ihan pieni tupsukka korvan viereen.

lokakuu2012
Lokakuussa 2012 jatkettiin samalla linjalla.
Tosin nyt korvatupsua pienennettiin entisestään. Värjäsin pituudet nyt myös kunnon syntimustalla. Harrastin paljon myös (huonommin häivytettyä) smokyeyeta, sillä se sopi sivusiilen kanssa kuin nenä päähän.

helmikuu2013
Helmikuussa 2013 oli sivusiili paremminkin sivukalju.
Pituuksien väri oli vaihtunut mustasta enemmänkin kupariseen. Hassu korvatöyhtö kadotettiin pois, sillä se tuntui pulisongilta.

heinäkuu2013
Saman vuoden heinäkuussa pituudet olivat vielä punaisemmat kuin ennen.
Sivukalju kasvoi aina nopeasti umpeen, eikä poikaystävä ollut sitä aina höyläämässä takaisin kaljuksi. Itse en uskaltanut moisiin urotekoihin ryhtyä, joten mieluummin annoin sen rehottaa. Siinähän kasvoi.

syyskuu2013
Vuoden 2013 syyskuussa, 23-vuotiaana, jatkui tuttu höyläily ja liukuvärjäily.
Liukuväriä oli välillä aina hauskaa vaihtaa, joten nyt mentiin enemmänkin suklaanruskeissa meiningeissä.

toukokuu2014
Toukokuussa 2014 tuli kokeiltua myös villimpää.
Ostin jostain tarjouskorista värimuotovaahdon, jolla sai hiukset värjääntymään muutaman pesun ajaksi. Punainen lähti mukaan. Lopputulos oli melkoisen hauska.

tammikuu2015
Tammikuussa 2015 mentiin hyvin samoilla linjoilla kuin ennenkin.
Liukuväri oli melko neutraali, ehkä omaa väriäni hieman tummempi. Sivukaljua höyläiltiin tutulla kädellä. Olin kuitenkin hetken jo ajatellut, että pitäisikö jälleen repäistä jotain uutta. Sivukalju + pitkätukka oli kuitenkin jo ollut hyvin kauan. Jotain olisi tehtävä! Mutta mitä?

helmikuu2015
Helmikuussa, samana vuonna, uskaltauduin hiusmalliksi Cutrinille, ja ”hups nyt kävi näin.”
Tukka lyheni omaan makuuni ehkä vähän liikaakin. Hiusmallina ollessa istuin lavalla ja tunsin, kuinka hiuksia putoaa lattialle. Naps, naps, rips, naps, rips-rips, naps. Sivukaljun osiota myös suurennettiin vähän liiankin hövelillä kädellä. Koko pää värjättiin ihan kokonaan, ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Mukana oli tummaa violettia, tummansinistä ja mustaa. Mielenkiintoinen veto. En pystynyt katsomaan peiliin ollenkaan muutaman ensimmäisen päivän aikana laisinkaan. En tunnistanut itseäni peilistä. Se oli aika kummallista. Pikkuhiljaa silmät alkoivat kuitenkin tottua, ja aloin jopa pitämään uudesta lookistani. Sain siitä myös pelkkiä kehuja, jopa ihan tuntemattomilta. ”Ihan niinkuin sulla olisi ollut tuo tukka aina!

toukokuu2015
Toukokuussa (2015) olin löytänyt itselleni oman henkilökohtaisen hiusarkkitehtini.
Tämä upea ihmisyksilö löytyy blogista nimeltä Siniviuhka. Naisen penkkiin on helppo istahtaa ja sanoa ”tee mitä haluat.” Sillä tiedän aina, että tämä hiusmaestro tekee juuri sellaista jälkeä kuin haluaisinkin. Tai jopa vielä parempaa. Nainen taikoikin mulle takaisin sivusiilen, ja paranteli hiusten mallia ”entiselleen.” Pois sellaisesta ”olin hiusmallina” -mallista. Kesä oli kuitenkin ihan nurkilla, joten kesätukkaa teki mieli hyvinkin paljon…

kesäkuu2015
Kesäkuu 2015, BOOOOOOOOOM!
Olenkos mä koskaan blogin puolella maininnut, että rakastan sinistä…? Ai olen? No hyvä! Näppäräsorminen hiusväriartistini kehitteli muutamassa hassussa tunnissa ihan mielettömän yhdistelmän. Löytyy sähkönsinistä, tummempaa sinistä, turkoosia, vaaleampaa turkoosia ja tummempaa turkoosia. Kulmakarvat mukaan! Sinistääää! Kutsukaa mua riikinkukoksi! Ca-caa-ca-caa! Riikinkukkonainen kiittää ja kumartaa. Eikä hän uskalla ajatellakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu… Mutta olisiko teillä ehdotuksia? ;)

Tässä olisi ”lyhykäisyydessään” hiushistoria, eli hiustoria.
On ollut lyhyttä, pitkää, luonnollista ja täysin luonnotonta.
Mitkä olivat omat suosikkinne?
Vedättekö te koskaan kesätukkaa?
Onko teillä huonoja kokemuksia parturikampaamokäynneistä?

Mainokset

16 kommenttia artikkeliin ”H I U S T O R I A

  1. Oih, tätä oli ilo lukea! Mulla oli ennen samantyyppinen letti kuin sulla. Välillä kyllästyin suomalaiseen maantiehen ja luirulettiin ja menin hiusmalliksi tai kampaajalle pettymään. Itse värjäilin tukkaa blondiksi, kupariksia tai mustaksi. Neljänkympin lähetessä aloin huomata harmaita päässäni yhä enenevässä määrin. Yritin kasvattaa tukkaa jotenkin menetetyn nuoruuden vimmalla aivan kuin nyt olisi siihen viimeinen mahdollisuus. Kunnes yhtenä päivänä kilahti ja menin taas kampaajalle katkomaan suortuvat pois. Mulla ei ole koskaan kohdannut kemiat kampaajan kanssa ja käyn siellä vain hakemassa lyhyeen hiukseen mallin, jonka leikkaan kotona uudestaan. Tosi järkevää! Onneksi olet löytänyt luottokampaajan :). Lopulta mulla meni hermo niiden harmaiden kanssa, kun peilistä tuntui katsovan oma äiti. Otin koneen käteeni ja vedin melkein kaiken pois. Päälaelle jätin liehuletin, jonka värjään aina mielialan mukaan jollain shokkivärillä. Tulkoon vanhuus mutta ne hölmöt kaupan neidit kysyy edelleen papereita. Mitä tästä opimme? Oma apu, paras apu? Kontrollifriikki ja luottamusongelmainen! Olen vähän kade sille tunteelle, että sä voit istua tuoliin ja sanoa toiselle ihmiselle ”anna mennä”. Tuo sun uusi musta/sinivihreä lookki on muuten ehdottomasti upeinta ja sopii sulle aivan mielettömän hyvin <3.

    Tykkää

    1. Voi miten pitkä kommentti, ihanaa! :D Tärkeää on omata hyvät kemiat kampaajan kanssa, sillä lopputulokseen se voi vaikuttaa paljonkin. Jos klikkaa, niin saa yleensä mitä haluaa :) Shokkivärithän on just parhaita! Ja kiiiitos <3

      Tykkää

  2. Jee, tää oli pitkä ja kiva postaus! :) Aika jännä tuo värjäämättömyys nykyään, että nyt vasta ensimmäistä kertaa sulla ollu koko pään värjäys tänä vuonna (mulla oli jo vuonna 1998 ekan kerran punanen sävyte koko tukassa) :D Ja löytyi tuttu paita tuolta 2014 kuvasta tuo puna-musta, multa löytyipi samanlainen ;) 2013 vuoden heinäkuun fleda on aika magee punaisuudessaan ja ylikasvaneessa mitassa, mutta camoon, onhan toi sininen nyt kaikkein räyhin :D

    Tykkää

    1. Jeeee! :) Joo, olen itekin tiennyt että oon hassu kun en ole ennen värjäillyt sen enempää. Ei vaan ole jotenkin napannut. Mutta nyt nappaa! Ja hahaa, mulla ei taida olla enää sitä paitaa, se oli jotenkin vähän liian tiukka aina. Yöpaitana tuli käytettyä, kunnes siihen tuli kainaloon reikä :’D Sininen on bestest!

      Tykkää

  3. Luonnonvärisi on huippukaunis. Ja ehdottomasti etuhiukset on sun juttu! Sopii älyttömän hyvin kasvonpiirteisiisi. Ja myös sivusiili sopii sulle. Suosikkini ovat tammikuu 2008, tammikuu 2011, tammikuu 2007 ja tammikuu 2015. (Eli voisko sanoa vain että tammikuu! :D) Näytät tosi kauniilta lämpimän pehmeissä meikeissä. Se kuva jonka kohdalla puhuit luonnonkiharasta ja suihkun jälkeen nukkumaan menemisestä sai leukani loksahtamaan. Siis voiko jonkun hiukset olla noin kauniit ilman laittamista!? Näyttivät ihan lämpörullatuilta!

    Tykkää

    1. Kiitos Siiri! :) Luonnonvärini on kyllä kiva, tykkään siitä itekin. Ehkä palaan siihen kun hiukset kasvavat polkkamittaan. Semmoista olen vähän haaveillut :) Jep, tuollaista kiharaa syntyy kun nukun hiukset märkinä ja kun tukka oli pitkä. Ja olen saattanut lisätä jotain kiharavoidetta yön ajaksi vielä mukaan. Hassua on :)

      Tykkää

  4. Voi, ihana postaus!! Ja ihanista ihanin teini-Liisa <3

    Hassua muuten, että olet nuorempana ollut todella luonnollisen värisen tukan ystävä ja nyt päin vastoin on oikein kunnolla rokkitukka. Mulla meni aika lailla päin vastoin, kutosella blondattiin kivan tipukeltaiseksi, siitä sitten tummanruskeaksi ja erilaisten mustahtavien violetti-puna-asteiden kautta takaisin ruskeaan ja lopulta omaan väriin. Ja nyt blondiksi, vähän paremmalla onnella tosin kuin kotivärillä ;)

    Tykkää

    1. Hahaaa :D
      Ja joo, niinpä! Äiti on mulle hokenut, että kannattais alkaa värjäysrumbaan vasta kun hiukset harmaantuu… Mutta otin varaslähdön :) Hiusmalliksi kun halusin kuitenkin kauan aikaa. Hihii!

      Tykkää

  5. Mahtava postaus!
    Itsellänikin nuo hiukset ovat Tulleet mukana ja tulevat aina tulemaankin. Tosin olen värjännyt niitä yläasteelta lähtien ja nyt vasta opetellut elämään oman värini kanssa…
    Kateudella katsoin noita sun kiharia hiuksia, itselläni on itsepäisen suora tukka ja antaisin mitä vaan tuollaisista kiharoista <3
    Olet oikeassa, otsatukka on osa sinua ja nuo kuvat, joissa sulla on pitkätukka yhdistettynä sivusiileen ovat ihan <3 <3
    Juuri niin ihana hiustyyli kuin voisi kuvitella sen olevankin!

    Tykkää

    1. Mä taas suoristan tukkaani aina, ja haaveilen suorasta tukasta :’DD Vaihdetaanko? Otsatukka on niin mua, en varmaan koskaan tuu enää olemaan ilman :) Kiitos Heini!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s