Kuka mustahuulinen tyttö?

No haudi!
Tajusin tuossa taannoin, että en ole liiemmin esittäytynyt kunnolla Purkkimafiaan liittymiseni jälkeen. Täällä kuitenkin on paljolti liikennettä, ja uskoisinkin että lukijoita kuitenkin kiinnostaa tietää, millainen pikkutyttö täällä näytön toisella puolella oikein elää ja kirjoittelee. Olen nähnyt, että monet purkkislaiset ovat esittelykirjoituksissaan nostelleet myös vanhoja postauksiaan esille, jotka myös kertovat osiltaan kirjoittajasta jotain. Otan löysin rantein, ja kopioin idean omaankin käyttööni. Aloitetaanko siis? 
Blogin takana häärii siis parikymppinen pikkunainen nimeltään Liisa – moi! Olen kotoisin alunperin Etelä-Pohjanmaalta, josta lähdin opiskelemaan Pirkanmaalle kauneusalaa, valmistuin, muutin hetkeksi takaisin Pohjanmaalle ja nyt majaillaan jälleen Pirkanmaalla. Asun yhdessä heviäijäkämppikseni kanssa, ja seuranamme on Mii -koira, ja ilmeisesti pian myös jonkinlainen pupueläin. Olemme poikaystäväni kanssa tällä hetkellä (jälleen) etäsuhteessa, ja se on toiminut aina mainiosti. Välillämme on n. 180 kilometriä, mutta se ei ole matka eikä mikään, kun järki on kädessä ja rakkaus sydämessä :)

Kosmetiikkaan olen ollut rakastunut jo vuosia. Tekisi miltei mieli sanoa, että vuosikymmeniä, mutta en vielä ihan kehtaa näin nuorena ampua moisia lausekkeita suupielistä. Sanotaan nyt näin, että jo 14 vuotta sitten pienen Etelä-Pohjanmaalasen marketin Anytime -hyllyt olivat superkiinnostavia. Ensimmäinen meikkipuuteri ja peitepuikkokin taisivat olla siltä merkiltä haalittuja. Muistan myös lapsuudesta kuinka aamuisin ensimmäinen näky oli meikkaava äitini peilin edessä, joka oli sänkyni päädyn vieressä. Äidin meikkipisteen laatikot olivatkin hyvin mielenkiintoisia, ja niistä löytyi paljon tongittavaa. Arvostin kuitenkin äitieukon aarteita, enkä ottanut niitä mukaan leikkeihini. Availin vain laatikoita, ja kurkistelin niiden sisälle.

Kynsilakat ovat myös kiinnostaneet pienestä pitäen. Tämä blogi olikin alunalkujaan enemmän kynsi- kuin kosmetiikkablogi. Aikojen saatteessa kosmetiikka alkoi kuitenkin kiinnostaa enemmän, varsinkin kuin sain töitä kosmetiikkamyyjänä. Liikkeessä jossa olin töissä, oli paljolti myös selektiivistä kosmetiikkaa tarjolla, ja rakkaus kalliimpaa luksuskosmetiikkaa kohtaan syttyi roihuavalla liekillä. Diorit, YSL:t ja Guerlainit korvasivat nopeasti tämän neidin meikkikassista pois Lumenet, Rimmelit ja Niveat. Opin ajatusmalliin, että kosmetiikasta kuuluu nauttia. Se saa olla kallista, se saa olla luksusta. Kalliimpi kosmetiikka miellyttää enemmän silmää, ja siinä on tiettyä habitusta. On sanottu, että on kivempi itkeä Jaguarissa, kuin linja-autossa. Nimitelkää vain snobiksi, mutta olen täysin samaa mieltä.

Meikkaamisen saralla olen kehittynyt blogin alkuajoista räikeän hurjasti. Tai oikeastaan, jos selailee ihan vain vuodenkin päähän postauksissa, on selkeää kehitysprosessia tapahtunut – aikalailla kaiken suhteen. Blogini on siis edelleen oppiva, kasvava, ymmärtävä ja etsivä tapaus. Sanoisin, että enää ei kontata, vaan nyt kävellään. Seuraavana onkin juoksuaskeleet, mutta siihen on vielä matkaa ja aikaa. Jos nyt näin kuvainnollisesti saa puhua.

No mitäs sitten vielä? Luonteeseen kuuluu värikkyys, ja se näkyy myös naamataulussa useimmiten. Blogissakin nähdyt meikit kuvastavat persoonaani melkoisen hyvin; ne ovat värikkäitä, äänekkäitä, ylilyötyjä, välillä omituisia ja erikoisia. Meikkauksella on vain niin hauskaa tuoda ilmi omaa ajatusmaailmaansa, tai ihan vain sen hetkistä fiilistä. Toki meikkaan välillä ”normien mukaisestikin.” Meikin avulla on hauskaa muuntaa itseään. Voi jokainen päivä päättää olevansa joko friikki, kiltti naapurintyttö tai jotain ihan muuta.

Kuten jo tämän kirjoitelman alussa mainitsin, haluan loppuun linkkailla muutamat suosituimmista postauksistani teille kertaalleen luettaviksi. Uskon, että osassa lukijoita on uusiakin naamoja ja tuttavuuksia, joille jopa tämä postaus saattaa olla se ihan ensimmäinen blogistani. Tiedän näiden olleen suosittuja joko lukijoideni piirissä, tai sitten ne ovat hyvin tärkeitä vain ihan itselleni. Lässynlää, linkkisirkus alkakoon.

Immortality!
Tämä silmämeikki ja oikeastaan koko kokonaisuus oli hyvin onnistunut. Olen hyvin tyytyväinen siihen, miltä meikki näytti luonnossa, ja sain sen aikalailla täydellisesti taltioiduksi myös kameralle. Vaikka Fyrinnaen irtopigmentti ei tullut loppujen lopuksi niin hyvin esille kuin oli tarkoitus, ei se näin jälkiinpäin haittaakaan. Tummat silmämeikit on hyvin mua, ja tämän postauksen/nuo kuvat nähdessäni mieleni valtaa melkoinen tyytyväisyyden tunne.

Rakkauteni kohde: Fragrantica
Jos rakastat hajuvesiä ja niiden mielenkiintoista maailmaa läheskään yhtä paljon kuin allekirjoittanut, suosittelen vierailua kyseisessä postauksessa. Saatat löytää reitin hajuvesimaailmaan, josta ei niin helposti pääsekään irti. Fragrantica on nettisivuna erittäin koukuttava, kunhan sitä oppii käyttämään.

Onnennumero 14
Tässä postauksessa kerron lempituoksustani, Dolce & Gabbanan 14 La Tempérancesta. Mikään tuoksu ei ole tätä ennen, tai tämän jälkeen istunut niin hyvin ihollani. Se on tavallaan kuin toinen iho. Tuoksu on lopetettu miltei vuosi sitten, mutta olen vasta hiljattain löytänyt sille melkoisen hyvän korvaajan. Ei puhuta kuitenkaan vielä siitä nyt. Malttia!

Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut
Ehkä blogihistoriani vakavamielisin postaus. Tämän kirjoittaminen ja työstäminen vaati erityistä sisua ja sisäistä voimaa, mutta tuntui todella vapauttavalta avautua näinkin synkästä aiheesta. Tämä on yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä postauksista itselleni, mutta ilmeisesti myös muutamalle lukijallenikin.

Kosmetiikan parasta ennen
Kyllä, kosmetiikallakin on parasta ennen -päiväykset! Tässä postauksessa kerron nettisivusta, jonka avulla voi nopeasti tsekata omien kosmetiikkajemmojen päiväykset. On myös helppoa tarkistaa tavaratalojen kosmetiikka-alennuspöydät läpi. Tai kirpparipöytien epäilyttäviltä näyttävät purkit! Kaikkia merkkejä ei edelleenkään sivulta löydy, mutta hyvin suuri osa. Erittäin hyödyllinen sivusto kyseessä, tsek it out!

Ihan paska water decal -tutoriaali
Tästä postauksesta ei huumoria puutu. Muistaakseni myös itse decalit olivat aikalailla samaa lajia kuin ohjeetkin, eli surkuhupaisen huonot. Suupielet kattoon!

Siinä oli semmoinen infopläjäys. Paljon toki jää kertomatta, mutta eihän kaikkea kuulukaan tietää toisesta. Tulkaa sit vaikka kysymään. Et sil viissii. Semmoinen ja tämmöinen mä olen.
Millaisia ihmisiä te olette?