Hei taas! Toivottavasti teitä ei ala kyllästyttää nämä mun mökkeilypostaukset :D
Noh, palaan kotiin perjantai-iltana, joten siitä lähtien alkaa tulla taas ”normaalia” tekstiä. Yrittäkää kestää!
Noh, palaan kotiin perjantai-iltana, joten siitä lähtien alkaa tulla taas ”normaalia” tekstiä. Yrittäkää kestää!
Tänään otettiin suunnaksi Orinoron rotkoalue, joka sijaitsee Leppävirran keskustasta n. 20 kilometrin päässä. (Arvioitu matka, en lyö päätäni pantiksi…) Jätettiin auto parkkipaikalle, ja käveltiin n. 1km metsäpolku. Aluksi mua hieman jännitti, jos karhu sattuisi tulemaan vastaan. Se on varmaan mun suurimpia pelkoja, mun painajaisissakin usein esiintyy karhu.
Otsoja ei kuitenkaan näkynyt, ja päästiinkin perille rotkoon.
Otsoja ei kuitenkaan näkynyt, ja päästiinkin perille rotkoon.
”Mitäs täältä oikein löytyykään?”
Oli kyllä hurrrrjan isoja nuo kiviseinämät! Verratkaa nyt tota seinämää ja Miitä… Hui :)
Mii taisi olla entisessä elämässään orava…
Semmosta! Oli aikamoiset näkymät, suosittelen tuota paikkaa kaikille, jotka vähääkään metsää ja luonnonraikasta ilmaa rakastaa. Paikka pisti väkisinkin miettimään, miten vahva Luontoäiti onkaan! Tuli bongattua myös kaksi söpöä ja pikkuista sammakkoa :D Toinen oli ihan pikkiriikkinen! Ja jos joku mietiskelee, niin Mii pärjäsi metsäpolulla ja pitkospuilla tosi hyvin. Oli itseasiassa hieman liiankin innokas hyppimään pitkospuilta märille suomättäille, yöök!
Jos omistat araknofobian, niin älä katso seuraavaa kuvaa.
Noniin. Teitä on varoitettu. Löysin taas hämähäkin, joka oli eilisen pikkuhämähäkkeihin verrattuna suorastaan jättimäinen!
(Pahoittelen jos joku ei tykännyt eilispäivän hämppykuvista :D Unohdin varoittaa…)
Noniin. Teitä on varoitettu. Löysin taas hämähäkin, joka oli eilisen pikkuhämähäkkeihin verrattuna suorastaan jättimäinen!
(Pahoittelen jos joku ei tykännyt eilispäivän hämppykuvista :D Unohdin varoittaa…)
Olihan meinaan julmetun iso toveri! Katsokaa sitä! Mun etusormen kynnen kokoinen veijari :D
Oli tosin ihan leppoisalla tuulella, ei suuttunut vaikka tökittiin sitä heinällä…
Leikittiin Miin kanssa pallolla, kunnes se vahingossa kieri järveen… Hups. Mii kuitenkin rohkeasti sitä tavoittelemaan, ja saikin sen kiinni vedestä! Pari yritystä siihen tarvittiin ja tassutkin kastui, mutta taas ollaan rohkeampia! :)
Haha, mikä kanankoipi! Lihapulla hammastikkujen nojassa :D
Siinähän tämä päivä jälleen menikin :)
Huomenna on viimeinen päivä mökillä, ja se aiotaan viettää pelkästään lorvaillen!
in this part of town 
Magee paikka, en tienny tollasta olevankaan.Voi ei toi sydäntäsärkevän sulonen lutunen pieni Mii !!! Ihana toi ”Ei pelota yhtään” -asento, ku kurkkaa saniaisen alle… <3
TykkääTykkää
En tiennyt minäkään! :) Ja paikasta oli vaikeaa ottaa kuvia, sen täytyisi jokaisen itse vaan nähdä. Mii kiittää! :)
TykkääTykkää
Katsoin ensin, että toisessa kuvassa on kissa :D Se olikin vain Mii :’D
TykkääTykkää
Hahaa! :D
TykkääTykkää
Ihana pikku-Mii! <3
TykkääTykkää
<3 :)
TykkääTykkää
Onpas hienon näköinen paikka tuo teidän retkeilykohde! Oli pakko jättää kommentti, kun tunnistin itseni tuosta tekstistä: oon nimittäin itse nähnyt karhupainajaisia jo kymmenkunta vuotta, ja siksi jännitän nykyään metsässä kulkemistakin kun pelkään karhuja :/ En tiedä mistä moinen on saanut alkunsa, kun en ole eläintarhaa lukuunottamatta koskaan karhua nähnyt :)
TykkääTykkää
Kyllä vain, tuolla haluan joskus käydä uudestaan :) Joo, mulla sama juttu; ensimmäistä kertaa lievä karhupelko iski juurikin tällä reissulla, kun siellä metsässä käveltiin. (Enkä ole niin syvällä metsässä kävellytkään pitkääään aikaan.) Kaippa ne uutiset karhujen raatelemista ihmisistä on jäänyt jotenkin muistiin… Tajusin muuten pari päivää tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen, että mullahan on tuossa bannerissa karhu! Tosi outo fiilis tuli :D Alitajuntaisesti yritän helpottaa pelkoani? En tiedä!
TykkääTykkää