Aina vauhdissa – koira ja omistaja.

Oon viuhtonut nyt ympäriinsä, omilla asioillani ja kaksissa töissä. Silti tuntuu etten ole ehtinyt tehdä mitään. Oma kämppä on kuin räjähdyksen/maanjäristyksen jälkeen. On taas pientä nuhaa, ja kurkkua kuristaa. Mutta silti on jotenkin seesteinen olo! On palkitsevaa kun pikkukoira juoksee heti luokseni, vaikka olisin ollut vain kymmenen minuuttia poissa. Luoksejuoksu ei riitä, vaan samantien alkaa pieni ilovinkuna ja pusukonsertti. Piip piip piip!

Vaikka päätä kuinka särkisi, tai stressi painaisi päälle, koiruus saa aina nauramaan. Pari hassua kuvaa kameralla, kun se pomppii sängyllä – ne riittävät. Todisteet alla.





Ai, pitäisikö sitä ottaa vielä joku asiallinenkin kuva? No odotas, tässä sulle sekunnin kestävä poseeraus:



Tämmönen pikapostaus! Mä lähden taas töihin, terve! :)
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s